Ehdin nukkua yhden yön uudessa kodissai Utahissa, kunnes me lähdettiinkin viikonlopuksi vuoristoon.
Vähän mietitytti että mitäköhän siitäkin tulee (kun en mikään eräjorma ole), mutta kun kaiken otti vastaan uutena kokemuksena niin "pienistä" vastoinkäymisistä huolimatta oli tosi kivaa :)
Lauantaina lähdettiin ajelemaan mönkkäreillä, ja kun oltiin matkalla kalastamaan, alkoi sataa. No ei siinä pienessä sateessa mitään mutta kun alkoi sataa kaatamalla vettä sekä rakeita, ja kaiken päälle vielä ukkostaa, etsittiin epätoivoisesti suojaa puun alta ja kun sade vähän hiljeni, lähdettiin takaisin leirille.
Ainoa joka säilyi kuivana olikin host-äitini, joka jäi yksin leiriin ja odotti hädissään meitä muita takaisin.
Host-äitini lapsenlapset ovat ihanimpia ja hauskimpia lapsia ikinä, eikä haitannut jäädä heidän kanssaan lukituksi asuntovaunuun seuraavan rankkasateen ajaksi, joka sattui juuri kun oltiin kokkaamassa ulkona ruokaa.
Utahiin saavuttuani heti ekoina päivinä tuli kyllä koettua älyttömästi uutta. Mönkijöillä ajelu ja nuotiolla istuskelu on mahtavaa (silloin kun ei sada kaatamalla).
Jousiammunta on muuten hankalampaa kuin miltä se näyttä...
Yksi leireilyn päätarkoituksista oli metsästäminen. En onneksi todistanut yhdenkään peuran kuolemaa, en siinä huolessa mennyt myöskään mukaan metsälle. Host-perheeni asekokoelma on kyllä aika mahtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti