We are the Syracuse Titans!

Eka kouluviikko takana päin! Ekana päivänä kun astuin sisään kouluun, ajattelin että ei herranjumala, eihän täällä ees pääse kulkemaan läpi kun porukkaa on niin paljon. No semmosta se kyllä vähän onkin... Kun kellot soi tunnin loppumisen merkiksi ja about. 2000 oppilasta vaihtaa luokkaa samaan aikaan, tungos on aikamoinen.

Oppiaineet on aika helppoja, ja kokeet on monivalintakysymyksiä. En valita.

Kukaan ei oo vielä onnistunu sanomaan mun sukunimeä oikein ja ne kun ne kuuleee että oon Suomesta: "Wow that's so cool".

Multa myös kysyttiin puhunko suomea ja onko suomi kieli. Joku myös ihmetteli sitä että onko Suomi maa vai osavaltio..

Perjantaina kävin elämäni ekassa jalkapallopelissä! Olin lähestulkoon koko ajan ihan pihalla siitä että mitä tapahtu ja hurrasin vaan sillon ku kaikki muutki hurras (eli lähes koko ajan). High School Spirit (mikskä sitä ikinä suomeks sanoiskaa) on tosi mahtava, kaikki oli täysillä mukana kannustamassa.

Awesomeness

Mulla ei kyllä todellakaan ole ehtiny tulla tylsää täällä. Oon ollu joka päivä menossa, ja pisin aika mitä oon vaan istunut kotona on ollu ehkä kolme tuntia, kerran. Joka ilta oon ollu jo yheksältä tai aikasemmin tyytyväisenä menossa nukkumaan.

Käytiin rekisteröimässä mut kouluun, ja nyt oon Syracyse High Schoolin senior! Liityin myös koulun cross country -joukkueeseen. Nyt kun kerran tulee juostua monta kertaa viikossa, niin ehkei tää kaikki mahtava ruoka saa mua lihoomaan niin paljoa :D

Mun host-perhe on kyl parhain ikinä.

Kävin kahden host-siskoni kanssa ekaa kertaa elämässäni pedikyyrissä. Kutitti (aika hemmetisti) mutta ompahan sileet ja kimaltavat varpaat!

Oon koko viikon kierrelly host-äitini kanssa siellä sun täällä. Ollaan hoidettu lapsenlapsia, yritetty saada mun puhelinta ja pankkirkottia toimimaan ja perjantaina shoppailtiin koko päivä. 

Host-isäni on älyttömän hauska. Se on koko ajan vitsailemassa, ja yrittää epäitoivoisesti opetella sanomaan mun nimeä oikein. Eile iltana hän päätti tarjota mulle ja host-äidilleni frozen yogurtit, ja ne on muuten ihan älyttömän hyviä.

I got redneck-ified

Ehdin nukkua yhden yön uudessa kodissai Utahissa, kunnes me lähdettiinkin viikonlopuksi vuoristoon.

Vähän mietitytti että mitäköhän siitäkin tulee (kun en mikään eräjorma ole), mutta kun kaiken otti vastaan uutena kokemuksena niin "pienistä" vastoinkäymisistä huolimatta oli tosi kivaa :)

Lauantaina lähdettiin ajelemaan mönkkäreillä, ja kun oltiin matkalla kalastamaan, alkoi sataa. No ei siinä pienessä sateessa mitään mutta kun alkoi sataa kaatamalla vettä sekä rakeita, ja kaiken päälle vielä ukkostaa, etsittiin epätoivoisesti suojaa puun alta ja kun sade vähän hiljeni, lähdettiin takaisin leirille.

Ainoa joka säilyi kuivana olikin host-äitini, joka jäi yksin leiriin ja odotti hädissään meitä muita takaisin.

Host-äitini lapsenlapset ovat ihanimpia ja hauskimpia lapsia ikinä, eikä haitannut jäädä heidän kanssaan lukituksi asuntovaunuun seuraavan rankkasateen ajaksi, joka sattui juuri kun oltiin kokkaamassa ulkona ruokaa.

Utahiin saavuttuani heti ekoina päivinä tuli kyllä koettua älyttömästi uutta. Mönkijöillä ajelu ja nuotiolla istuskelu on mahtavaa (silloin kun ei sada kaatamalla).

Jousiammunta on muuten hankalampaa kuin miltä se näyttä...

Yksi leireilyn päätarkoituksista oli metsästäminen. En onneksi todistanut yhdenkään peuran kuolemaa, en siinä huolessa mennyt myöskään mukaan metsälle. Host-perheeni asekokoelma on kyllä aika mahtava.

New York, New York

Vaihto-oppilasvuosi alko kolmen päivän soft landing campilla New Yorkissa.

Ensin lennettiin Lontooseen jossa seuraavaa lentoa venattiin 9h... Ja sinä aikana ehti tietenkin tapahtua ensimmäiset vastoinkäymiset. Missä on mun liput New Yorkista Utahiin?! Asia saatiin heti kuntoon mutta hetken kun siinä panikoin niin ehti tulla ensimmäiset ajatukset siitä että mitä hittoa mä olen tekemässä, mä haluun kotiin.

Mielipide muuttui kun päästiin New Yorkkiin. Se oli suoraan elokuvista, kirjaimellisesti. "Tuolla Will Smith pelas gloffia leffassa I am Legend" "Tuolla Carrie ja Mr.Big eros". Idylliset talot kauempana keskustasta sekä liikenneruuhkat ja pilvenpiirtäjät. Radiosta soi Girls just wanna have fun (Carrie diaries, u know) ja melkeen itkin onnenkyyneliä.

Kierrettiin Time Square, Central Park, China Town, Brooklyn, Soho ja vaikka mitä muuta. Kaikki oli Amerikkalaista: ihmiset, palopostit ja liikennemerkit. Siitä mä olinkin eniten innostunut. Onhan ne mahtavat mainostaulut ja välkkyvät valot vaikuttavia, mutta se että mä elän amerikkalaista elämää seuraavat 10kk teki mut vaan sanattomaks onnesta.

Vaihto-oppilasvuoden ekat töyssyt koettiin lentokentillä. Lentoja oli neljä ennen kuin vihdoin pääsin perille, ja voin kyllä sanoa että mun kynnet tai huulet ei olis kestäny yhtään enempää sitä hermostunutta pureskelua.

Here we go!

Niinkuin kaikki muutkin, mäkin taidan alottaa bloggaamisen esittelypostauksella.

Hei, olen Jenna, 18v tyttö suomesta ja päätin eräs kaunis päivä hakea vaihto-oppilaaksi! Ajatus oli ollut jo pitkään takaraivossa jyskyttämässä, ja viime talvena keräsin rohkeuteni ja otin yhteyttä Exploriukseen. 

Ja täällä sitä nyt ollaan :)

Selvästikkin kyseessä on vaihto-oppilasblogi, joten kirjottelen tänne aina mitä mielenkiintoista elämässäni tapahtuu.

Ja ainiin! Lähdin siis vaihto-oppilaaksi Amerikkaan, Utahiin.